Talvi ja kevät 2013

Talvella ja keväällä tuli aloitettua monta työtä. Hämeenlinnasta hain ryijylangat ja -kankaan sekä aloitin työn. Afrikankukkapeitto lähti alkuun ja Renee Leveringtonin mysteerihuivi. Kun aurinko alkoi lämmittää, ostin poppanakudetta pöytäliinaa varten (kangaspuut ovat olleet koossa jo muutaman vuoden ja ainakin yhden vuoden loimissa on ollut jo yksi liina valmiina). Joka ikisellä lankakauppareissulla taisin ostaa lankaa. Yhden ihanan lankakaupan loppuunmyynti toi kotiin monta kiloa lankaa (kaikki oli puoleen hintaan). Samassa loppuunmyynnissä täydensin myös kaikki puikko-, koukku- ja neuletarvikevarastot. Muutama ihana uusi paremmin käteen sopiva, muotoiltu koukkukin tuli ostettua (minne nyt laittaisin kaikki vanhat huonot koukut...).

Muutamat ihanan ystävän kanssa aloimme kokoontua omaan neulekerhoon, jossa toki yleensä vain yksi neuloi. Minä taisin virkata aina niitä afrikankukkia, yksi päätteli valmiita töitä. yksi kutoi kehykseen ja yksi saattoi neuloa. Ryhmä oli ihana ja kun kaikki edustivat samaa ammattia, niin puhe liittyi usein työhön, sitä purkavana.

Tämä oli kevään ensimmäinen iso työ. En muista, mistä tuo malli tuli eteen, jostain lehdestä kuitenkin. Lankakaan ei ole ihan varma, luultavasti Novitan Nalle aloe veraa, mutta ihan varma en ole. Paljon olen pitänyt, etenkin kevättalven kylmillä ilmoilla. 

Annis

M&K:n Eco Bomull oli tarjouksessa lähilanka-kaupassa ja pakkohan sitä oli kokeilla. Kahden euron kerähinta oli jo varsin houkutteleva. Kun en koskaan ollut tehnyt Annistakaan, niin siihen se lanka sitten kului.
 

 Kaunis huivi, mutta ensi kerralla taidan tehdä rullautumattoman reunan pääntielle. Ei se haittakaan, mutta itse pidän enemmän suorasta reunasta. Voisihan tuon purkaakin, mutta antaa olla. Valkoinenkaan ei nyt ole minun ihonvärilleni hyvä, joten ehkä lahjaksi jollekin vitivalkoisesta pitävälle ihmiselle.

 Tämä on Dropsin malli ja ihastuin kauniiseen pääntiehen. Siitä tuli ensin liian avoin, mutta pientä purkamista ja uudelleen tehtynä siitä tuli parempi. Lanka on Dropsin Baby Merinoa.

Tämä malli ei ole edukseen sovitusnuken päällä. Malli on kuitenkin nätti, kun lantio pyöristää alaosan.

Malli Dropsin Anette ja
lanka Dropsin Muskat.

 SMC:n Miracle-lanka oli uutuus-esittelyssä ja kun myyjä kehotti kokeilemaan Hiirenvirna-mallia, niin olin valmis ostamaan (ohje http://kardemummantalo.blogspot.fi/2012/10/hiirenvirna-tuubin-ohje.html). Kokoonnuimme ystävien kanssa myöhemmin samaiseen lankakauppaan neuletapaamiseemme ja "Mitä!" Myyjällä oli pöydällään tismalleen samanlainen huivi. Ensimmäinen ajatus oli, että miten minun huivini voi olla tuossa, kun varmasti jätin sen kotiin.

Lanka on pling-pling-osastoa, mutta aika ihana piristys kesäiltaan. En ole tokikaan malttanut sitä vielä käyttää. Ehkä sen aika tulee tai annan sen lahjaksi.

Tämän paidan lisään ihan vain siksi, että se jäisi historiaan. Korsnäsin paita on isotöinen ja tasokirjovirkkauksen vuoksi siinä on sadoittain langanpäitä pääteltävänä. Koska kaikki langanpäät ovat tason reunoissa, on todella haastetta päätellä ne niin, ettei kankaasta tule reunoissa paksua päättelyn vuoksi. Vaalea osa on neulottu ja se toki eteni nopeammin. Tämän paidan olen tehnyt ainakin 20 vuotta sitten, mutta edelleen pidän sitä oikein paukkupakkasilla.