Äiti, mitä sä teet?

Näin siinä käy. Kun äiti ei tee tavanomaista, siis neulo, lapsi alkaa ihmetellä. Lapset käyneet jo kaksi kertaa juoksulenkillä ja äiti koko ajan läppärillä. Jotain ihmeellistä on siis tekeillä. Minä en siis todellakaan yleensä aukaise tietokonetta kotona, kun töissä saa sillä puuhailla aivan tarpeeksi. Lisäksi sähköpostit tulevat puhelimeen, joten ei tarvitse avata konetta lukeakseen viestejä. Pakkohan se oli paljastaa, mitä puuhailen. Blogista en ole puhunut kenellekään, nyt yksi lapsistani näki jotain. Antaa olla, ei tämä kyllä oikein blogi ole. Tallennan töitä tänne ja kertoilen niistä. Suurimman osan annan lahjaksi, joten tämä on oma elämäkertani käsitöiden parissa. Paljon aikaa töihin kyllä kuluukin, mutta paljon näköjään tulee valmistakin. Kaksi päivitystä tälle päivälle kertoo siitä, että useammin voisi päivitellä näitä. Ehkä tämä tahti kertoo kuitenkin siitä, että nautin tekemisestä kirjoittamista enemmän.

Laulaminenkin on taas jatkunut. Kuorossa on monta uutta stemmaa opittavana. Melodia tarttuu minulle helpommin, sanat teettävät työtä. Nyt olisi kuukausi ensimmäiseen keikkaan. Siihen mennessä on opittava, ah, paljon! Lalaa!

Talvi ja kevät 2013

Talvella ja keväällä tuli aloitettua monta työtä. Hämeenlinnasta hain ryijylangat ja -kankaan sekä aloitin työn. Afrikankukkapeitto lähti alkuun ja Renee Leveringtonin mysteerihuivi. Kun aurinko alkoi lämmittää, ostin poppanakudetta pöytäliinaa varten (kangaspuut ovat olleet koossa jo muutaman vuoden ja ainakin yhden vuoden loimissa on ollut jo yksi liina valmiina). Joka ikisellä lankakauppareissulla taisin ostaa lankaa. Yhden ihanan lankakaupan loppuunmyynti toi kotiin monta kiloa lankaa (kaikki oli puoleen hintaan). Samassa loppuunmyynnissä täydensin myös kaikki puikko-, koukku- ja neuletarvikevarastot. Muutama ihana uusi paremmin käteen sopiva, muotoiltu koukkukin tuli ostettua (minne nyt laittaisin kaikki vanhat huonot koukut...).

Muutamat ihanan ystävän kanssa aloimme kokoontua omaan neulekerhoon, jossa toki yleensä vain yksi neuloi. Minä taisin virkata aina niitä afrikankukkia, yksi päätteli valmiita töitä. yksi kutoi kehykseen ja yksi saattoi neuloa. Ryhmä oli ihana ja kun kaikki edustivat samaa ammattia, niin puhe liittyi usein työhön, sitä purkavana.

Tämä oli kevään ensimmäinen iso työ. En muista, mistä tuo malli tuli eteen, jostain lehdestä kuitenkin. Lankakaan ei ole ihan varma, luultavasti Novitan Nalle aloe veraa, mutta ihan varma en ole. Paljon olen pitänyt, etenkin kevättalven kylmillä ilmoilla. 

Annis

M&K:n Eco Bomull oli tarjouksessa lähilanka-kaupassa ja pakkohan sitä oli kokeilla. Kahden euron kerähinta oli jo varsin houkutteleva. Kun en koskaan ollut tehnyt Annistakaan, niin siihen se lanka sitten kului.
 

 Kaunis huivi, mutta ensi kerralla taidan tehdä rullautumattoman reunan pääntielle. Ei se haittakaan, mutta itse pidän enemmän suorasta reunasta. Voisihan tuon purkaakin, mutta antaa olla. Valkoinenkaan ei nyt ole minun ihonvärilleni hyvä, joten ehkä lahjaksi jollekin vitivalkoisesta pitävälle ihmiselle.

 Tämä on Dropsin malli ja ihastuin kauniiseen pääntiehen. Siitä tuli ensin liian avoin, mutta pientä purkamista ja uudelleen tehtynä siitä tuli parempi. Lanka on Dropsin Baby Merinoa.

Tämä malli ei ole edukseen sovitusnuken päällä. Malli on kuitenkin nätti, kun lantio pyöristää alaosan.

Malli Dropsin Anette ja
lanka Dropsin Muskat.

 SMC:n Miracle-lanka oli uutuus-esittelyssä ja kun myyjä kehotti kokeilemaan Hiirenvirna-mallia, niin olin valmis ostamaan (ohje http://kardemummantalo.blogspot.fi/2012/10/hiirenvirna-tuubin-ohje.html). Kokoonnuimme ystävien kanssa myöhemmin samaiseen lankakauppaan neuletapaamiseemme ja "Mitä!" Myyjällä oli pöydällään tismalleen samanlainen huivi. Ensimmäinen ajatus oli, että miten minun huivini voi olla tuossa, kun varmasti jätin sen kotiin.

Lanka on pling-pling-osastoa, mutta aika ihana piristys kesäiltaan. En ole tokikaan malttanut sitä vielä käyttää. Ehkä sen aika tulee tai annan sen lahjaksi.

Tämän paidan lisään ihan vain siksi, että se jäisi historiaan. Korsnäsin paita on isotöinen ja tasokirjovirkkauksen vuoksi siinä on sadoittain langanpäitä pääteltävänä. Koska kaikki langanpäät ovat tason reunoissa, on todella haastetta päätellä ne niin, ettei kankaasta tule reunoissa paksua päättelyn vuoksi. Vaalea osa on neulottu ja se toki eteni nopeammin. Tämän paidan olen tehnyt ainakin 20 vuotta sitten, mutta edelleen pidän sitä oikein paukkupakkasilla.

Kesän 2013 puuhia

Kesällä olen ollut näköjään ahkera, vaikka on tuntunut siltä, ettei mikään ole valmistunut. Suuri osa töistä on ehkä aloitettu jo keväällä, mutta kunnes kaikki on päätelty, on kesäkin jo melkein loppu. Tänään höyryttelin ison pinon valmista ja tässä tuloksia. Huh. Kuvaus vielä menee, mutta kuvien siirtäminen tänne on melkein liikaa. Ehkä kannattaisi päivitellä tuotoksiaan useammin. Samaa pätee ihan oikeisiin albumeihin tuolla kirjahyllyssä. Kannattaisi tilata ja mapittaa kuvia paljon useammin. Olisikohan tässä ensi uudenvuodenlupaus valmiina?

Kutominen 150 vuotta vanhoilla kangaspuilla...

on ihanaa. Neljäs kaitaliina pöytään on valmistunut ja viides alkaa keskisiskon kutomana. Kolme ensimmäistä tein itse ja kaksi viimeistä tulee nuoren lapseni tekemänä. Ensimmäinen on äitini vanhoista poppanakuteista, pinkit ja violetit valitsin tähän liinaan (menee lahjaksi pikkusiskolleni). Toisessa ja kolmannessa liinassa uudet kuteet, valko-vihreä -raidallinen ja musta-ruskea -raidallinen, jälkimmäinen ehkä lahjaksi. Neljännen liinan värit näkyvät kuvassa, viides on alkamassa, siihen taitaa vielä suunnittelija suunnitella värejä. Ennen talvea pitäisi liinat saada pois puilta ja päärmeet ommeltua. Ihanaa ja rentouttavaa puuhaa; poppikone soi ja puut paukkuu.

 

 

Kesämysteeri (Renee Leverington)

Kesämysteeri oli toinen mysteerihuiveistani ja siitä tuli yllättävän pieni ensimmäisen jättiläisen rinnalle. Ihan nätti tuo on ja päätynee lahjaksi jollekulle.

Lanka SMC Fine Wool.

Lapasia talven kylmyyteen

Keskisisko sai iloisen kirjavat lapaset Novitan Nalle-langasta. Tein pienet, jotta niitä voisi käyttää kintaiden alla. 

Pannulappuja joululahjoiksi

 Pannulaput ovat kai nyt rättien jälkeen uusin villitys. Alla olevassa kuvassa kaksi oikeanpuoleista lappua on tehty bambulangasta (Hjertegarn Blend Bamboo) ja vasemmanpuoleinen egyptiläisestä puuvillasta (Sublime Egyptian Cotton DK).

 





Mallia teki mumma aikoinaan ja opiskellessa kurssikaveri opetti sen minulle kun piti tehdä opinnäytetyönä ketjuun aloitettu virkkaus. Silloin tein vain mallilapun, mutta nyt ajattelin tehdä näitä pieniksi joululahjoiksi ystäville ja sukulaisille.

 

Afrikankukka-peitto

 

Tämä taitaa olla ikuisuusprojekti. Afrikankukkia teen Maija-langasta, jonka pinkki pääsi loppumaan. Totesin, että pinkki erottelee terälehdet parhaiten. Aluksi tein kaikki osat sattumanvaraisesti, mutta pian päädyin tuohon pinkkiin. Läheinen lankakauppa on tilannut Maijaa ja monta viikkoa olen käynyt sitä kyselessä, mutta tilausta vain ole tullut. Hyllyt ammottavat tyhjyyttä Maijan kohdalla ja minun työni on seisokilla, kun en jaksa tehdä palasia keskeneräisiksi.


Peitto tulee kuopukselle, kun hän on ainoa, jolla ei äidin tekemään filttiä ole. Muilla lapsilla on isoäidinneliöistä koottu peitto tai tyyny. Niin, yhdellä ei tämänkään jälkeen ole peittoa, vain tyyny. Ehkä hänelle voisi tehdä vielä, mutta erilaisilla palasilla.

Villasukkia läheisille

 Kummityttö saa pienet sukat. Tein varret pitkiksi, jotta ne saa hyvin kumisaappaisiin ja taitettuna sitten vaikka syyskenkien varsien päälle.

Lanka on Garnstudio DROPS Fabel. Tekemiseen ei paljoa aikaa mennyt. Ihan perussukat osaan kyllä vaikka unissaan, joskaan onneksi unissaan niitä ei ole tullut tehtyä.

 Keskisisko saa lukusukat pehmeästä aloe veraa ja jojoba-öljyä ja sisältävästä Austermann Step 6 -langasta. Ihana neuloa ja melko varmasti ihana pitää paljaassa jalassa. Keskisisko tykkää käyttää villasukkia paljaissa jaloissa, toisin kuin moni muu, ja siksi nämä ovat oivat hänelle. Opiskeluintoa, toivoo äiti. Joulupukki sitten kantaa nämä sukat saajalleen.

 

 

Koukkuamista

Koukkuaminen oli iloinen yllätys. Se oli helppoa, ainoastaan peukulle varattava aukko tuotti paljon mietintää. Sitten senkin autettuna keksi.  

Koukkuamalla tein Sandnes Garn Easy  ja Sandnes Garn Smart - langoista lapaset ja kännykkäpussin kuopukselle. Lapasista tuli niin paksut, että ne ovat varmasti lämpimät talven paukkupakkasilla.

Taidan tehdä jotain koukkuamalla toistekin.

Tiskirättejä

Lisää näitä annettaviksi. Löysin netistä muutaman kivan mallin, katsoin ohjeen ja aloin tehdä. En vain enää löydä näitä malleja mistään. Kauniita ovat annettaviksi. Ylhäällä oikealla oleva rätti on vasemman kuvan rätistä. Kuvan väri vain vääristyy. Oikeasti väri on pinkki, kuten vasemmalla se onkin. 

Vasen kuva on lähikuva oikeista, oikealla ovat oikeat värit. Malli on myös joltain nettisivulta, en muista mistä. Lisään tänne, jos joskus löydän oikean suunnittelijan.

Neulesetti vauvalle

 Neulesetti pienelle tytölle. Taitaa alkuperäinen lahjansaaja jo niin iso tyttö, ettei ainakaan pipo peitä enää päätä. Täytynee odottaa seuraavaa lahjansaajaa.

Setissä pipo, kaulahuivi, peukuttomat lapaset ja kahdenkokoiset villasukat. Pipo se taitaa olla se liian pieni.

Kaksi kuvaa kääntyy jostain syystä pystyyn, vaikka kaikki on kuvattu vaakana. Hmm...

Junasukat

 Junasukat oli ihan pakko tehdä. Lahjansaaja ei ole tiedossa, mutta ehkä sitten joskus pienelle vastasyntyneelle. Lankana käytin Dropsin Alpaca -lankaa, joka on hiukan pörröistä, mutta pehmeää. Suun lähelle en tätä vauvalle tekisi pörröisyytensä vuoksi. Vauvansukkalankana oikein oiva.

Ohje on Kerttu Latvalan Vauvansukka, jonka löysin Seinäjoen Rustoopuorista kortissa. Helpot tehdä nurjin ja oikein kerroksin, helppo soveltaa monenlaiseen malliin. Turkoosit sukat tein tarkasti ohjeen mukaan, pinkeissä sukissa jätin jalkapöydän nurjat pois.

 Uudet laudeliinat saunan piristykseen

Pengoin kangasvarastoja ja käsiin osui miehen edesmenneeltä tädiltä perityt pyyheliinakankaat. Pätkin pellavat sopiviksi laudeliinoiksi ja ompelin päärmeet. Nopea välityö.